16.4.2015

Kun vaikeinta on saada kengät jalkaan

Maanantaina Radio Novalla oli Marko Bjurströmin vieraana Tom Pöysti. Hän kertoili aikamoisia tarinoita jännällä, persoonallisella tyylillä. Kuulin jutusta vain lopun (mutta parhaillaan kuuntelen podcastia alusta uudestaan: Pääset juttuun ja podcastiin tästä ), josta jäi mieleen ihana oivallus:

"Viekää itsenne ulos! Katsomaan säätä, lintuja, ihmisiä, mitä tahansa. Vaikeinta siinä on saada kengät jalkaan, sen jälkeen kaikki on kivaa."

Just noin se on. Vaikeinta on lähteminen. Tuon ajatuksen voimin lähdin tiistaiaamuna lenkille jo 05.45, ja kannatti! Näin auringonlaskun ja kuulin lintujen konsertit. Lenkin jälkeen ei ole koskaan ollut olo, että voi vitsi, miksi lähdin, ei olisi kannattanut. Ihan erilaista aloittaa päivä ja lähteä töihin.

Illalla kävin myös ratsastustunnilla, eli sain taas kaksi liikuntakertaa päivään, jes! Tänään en lenkille kerinnyt, kun piti tulla töihin jo puoli kasiksi. Mutta illalla varmaan käyn.

Ja tästähän vaaka tykkää! Olo on ollut ihan superhyvä, ei mitään tuntemuksia vatsassa, kun yleensä siellä on jos jonkinlaista myllerrystä. Paljon laihduttaneet ihmiset sanovat usein, että pää ei ole pysynyt mukana siinä, että paino on laskenut. Mulla on käynyt toisin päin - havahduin vasta tänään huomaamaan, että PAINOA ON TULLUT LIIKAA. Olen jotenkin oudosti kuvitellut edelleen olevani 75 kg ja "ihan ok".

Eikös hyväksyminen ole ensimmäinen askel parantumiseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti