Rasitusvamma

Minulla on polvessa bursiitti eli limapussin tulehdus, rasitusvamma. Ainahan polvet vähän narisee ja rutisee, mutta kolme viikkoa sitten pitkien ja raskaiden maastavetojen jälkeen huomasin polven kipeytyvän. Kipu tuntui kun jalalle laittoi painoa, ja se paheni seuraavana päivänä ja äityi säryksi. Lepäilin ja odottelin ja pidin siinä kylmää. Aina rasituksessa tuntui pisto ja siltä, että polvi pettää alta. Kolmen viikon kuluttua ei ollut tapahtunut parantumista, joten menin lääkäriin. Tuossa vaiheessa särkyä ei ollut, mutta polven sisäsyrjää kuumotti ja se oli hieman turvoksissa, mikä on merkki tulehduksesta. Pitkillä kävelyillä se kuitenkin kipeytyi myös, ja erityisesti autoa ajaessa, kun kaasujalkaa liikutti jatkuvasti ylös ja alas.

Lääkäri väänteli ja tutki, ja totesi limapussin tulehduksen. Kierukka se tuskin olisi, koska kipu ei ollut alkanut tapaturman seurauksena, vaan rasituksen jälkeen. Sain 30 päivän tulehduskipulääkekuurin (Meloxicam 15 mg kerran päivässä) ja Voltaren Forte -voidetta (2-3 kertaa päivässä). Lisäksi suositteli kylmähoidon jatkamista. Googlettelin limapussin tulehdusta ja kylmähoidoksi suositellaan kipeän alueen hoitamista 3-5 kertaa päivässä 10-20 minuutin ajan. Lisäksi tietty rasituksen välttämistä ja lepoa. Kahden viikon päästä pitäisi alkaa oireiden kadota, tai sitten tutkitaan lisää.

Aika monta treeniä olen jättänyt väliin, koska ainahan crossfitissä jalkoja tarvitaan, mutta nyt ajattelin varovasti palata boxille ja pyytää valmentajaa antamaan korvaavia liikkeitä niiden tilalle joita en voi tehdä. Pää alkaa hajota ja turhautuminen kasvaa, kun ei pääse liikkumaan. Huomaan, etten ole fyysisesti tarpeeksi väsynyt, kun herään joka aamu jo ennen viittä. Lääke väsyttää, eli otan sen illalla ja nukun tosi sikeästi. Polvessa tuntuu koko ajan jotain vaikkei sitä särje, olen ikäänkuin koko ajan tietoinen siitä, että jotain siellä on, kun normaalisti en juuri polvia tai muuta kehonosaa juurikaan ajattele :-D

Nälkäisenä kaupassa

Ai että, klassinen virhe: nälkäisenä kaupassa. Onneksi kauppa oli pikkuinen Siwa, joten kovin isoja houkutuksia ei ollut. Nacholastut huusivat hyllyssä ottamaan mukaan, mutta koska luokittelen ne herkuksi, pakenin toiseen päähän kauppaa. Siellä törmäsin tähän ihastukseen:

Kuva: marabou.fi

Ai että tekisi mieli maistaa! Taitaa horminit tehdä työtään ja käskeä mättämään suuhun paljon ja kaikkea. No, tänään kuittasin se jälkiuunipaloilla, ne on parasta leipää mitä tiedän. Valitsin vieläpä vain alapuolia :-D

Äskettäin himoitsin niitä uusia Choco Lakuja ja nyt tuota uutta (voi se olla vanhakin, en ole kauheasti karkkihyllyjä kolunnut yli vuoteen joten mulle oli uusi tuttavuus). Mietin nyt ihan tosissani, että pitäisikö ostaa niitä uutuuksia, mitä näkee, varastoon, ja sitten jouluna herkutella? Tosin tiedän, että sitten ne karjuu tuolla kaapissa. Lähin kauppa on 7 km päässä., joten sinne ei ihan pikkuhimossa lähdetä ajelemaan. Sortuisinko heikkona hetkenä? Tosin, olinhan juuri vuoden ilman suklaata ja karkkia, miksei se onnistuisi toistamiseen?

50 päivää herkuitta

Kuva: panda.fi

Herkuttomuus sujuu hyvin, ei ole mitään mielitekoja. Muistan, miltä aamiaiskroissantit maistuvat ja miltä sipsirasva tuntuu kitalaessa. Suklaata kaipaan vähän, mutta en ikävöi. Bongasin kaupasta Pandan uutuuden Choco Lakun, suklaalla päällystettyjä lakuja. Toivon, että niitä myydään vielä sitten, kun päätän taas maistella karkkeja.


Tekisi mieli leipoa, mutta jotenkin harmittaa, ettei sitten voisi syödä. Aiemmin pystyin helposti syömään kaksi muffinssia tuoreeltaan, illemmalla kaksi ja vielä huomenna muutaman, jos niitä olisi. Ei tullut edes huono omatunto. Mun ultimate-herkkuleivonnainen on korvapuusti. Tällä viikolla törmäsin niihin kahdesti - "Ei kiitos.". Tuoksu oli ihana!

Laskiaispulla ovat saapuneet kauppoihin, ja lasten kanssa arvottiin, että onko vadelma- vai mansikkahillo parempaa. Päätettiin kokeilla ensin vadelmahillolla. Eikös laskiainen tänä vuonna ole vasta maaliskuussa, eli niitä ehtii ostaa vielä monet kerrat? Mä tosin käyn mahdollisimman harvoin ruokakaupassa, koska en yhtään tykkää siitä touhusta. Toisaalta saan sitten tyytyä siihen mitä mies ostaa, ja niistä aineksista ei kovin kummoisia sapuskoja väännetä.

Normaalipainoinen

Ai miten mä olen tätä odottanut! 173 cm pitkällä minällä painoindeksi (BMI) 25 eli normaalipainon yläraja saavutetaan, kun 75 kiloa alitetaan. Tänä aamuna se tapahtui! Vaaka näytti 74,8 kg! JEE! Eiku hups... mitä tapahtui sille että joka päivä ei käydä vaa'alla? No koska vatsatauti. Viikossa on paino tullut alas 1,5 kg, jumi taisi hellittää samalla.

Tervassa tarpomista

Viikko sitten valitin, että olen elänyt kunnolla ja silti vaa'an viisari ei värähdä. No ei värähtänyt tämänkään viikon jälkeen. Ihan PIKKASEN turhauttaa >:-Z Vaan eipä auta, uutta vaihdetta silmään vaan ja kiukulla päin vastoinkäymisiä. MUR!

Ei ole mitään raportoitavaa, ei mitään kommentoitavaa. Muidenkaan blogeja en ole lukenut, kun tympii niin koko touhu taas. Mutta herkuttomuutta on jatkunut jo 36 päivää, ja se on hyvin se! Meinasin kyllä yksi päivä että auttaiskohan suklaa v*tutukseen, mutta jätin selvittämättä. Ja toisena päivänä mietin, että onko täytetyt välipalakeksit herkkua, ja päädyin siihen, että on, ja tuuppasin saamani paketin lapsille kaappiin.