Loppukiri

Mä olen päättänyt, että vaikka kuinka tympii, niin nyt vaan loppukirivaihde päälle Superdieetissä ja tulta päin! Enää kaksi viikkoa jäljellä, sen nyt selvittää vaikka seipäännokassa. Jotenkin mun on kovin vaikea a) muistaa b) toteuttaa vedenjuontia. Työ on useimpina päivinä sellaista, että en pysty hyppäämään vessassa vartin välein, mutta tällä viikolla se on taas onnistunut. Niinpä vaaka kiitti oitis ja tankkauksen jälkeinen (viikontakainen!) turvotus alkaa häipyä taas. Kai menkoillakin oli osuutensa siihen, että vaaka pomppasi ylös ja sitä kautta mieli alas.

Tylsistyttää

En jaksaisi enää tätä yksitoikkoista Superdieetti-ruokavaliota.

Joo, voihan niistä aineksista kokata vaikka ja mitä kuulemma, mutta mulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa siihen. Niinpä tyydyn päivästä toiseen pakastevihanneksiin, riisiin tai makaroniin ja jauhelihaan tai kanaan. Joka päivä, kaksi kertaa päivässä. Rahkaan olen ihan totaalikyllästynyt.

Reissussa söin taas soveltaen sitä mitä tarjolla oli. Annoskokoon on kyllä tullut järki mukaan, kaikkea eteen kannettua ei ole pakko syödä. Hotellien aamupaloilla olen tyytynyt kaurapuuroon ja marjoihin (joita ei tietenkään joka paikassa ole, ja ne missä on, se on samaa mansikka-mustikka-viinimarjapakastetta) ja raejuustoon, ja jos raejuustoa ei ole, niin olen syönyt pari kananmunanvalkuaista. Kaurapuuroon ei kyllästy! Mutta on kuule melko ankeata hörppiä vettä joka aterialla, kun olen melkoinen maitokissa muuten.

Mitähän tässä on vielä jäljellä, pari viikkoa? "Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa! Viimeiset kolme toistoa on sotaveteraaneille!" Vaa'alla en ole nyt taas käynyt ja jotenkin ei edes kiinnosta mitä se näyttää. Mittanauhaa en myöskään ole käyttänyt. Mutta ainakaan farkut ei kiristä entiseen malliin enkä käytä aikaani siihen, että murehtisin omaa ulkomuotoani.

Superdieettiin kuuluu liikunta, mutta en ole moneen vuoteen liikkunut niin vähän kuin nyt - ollenkaan. En tiedä mikä siinä on, mutta mua ei vaan voi pakottaa mihinkään mistä en pidä. Ehkä sitten taas kun aurinko alkaa paistaa. No, kuitenkin isompi merkitys on sillä mitä syö, joten siitä olen pitänyt kiinni.

Mielialaan vaikuttaa varmasti sekin, että vuoden isoin projekti työrintamalla on juuri päättynyt ja takki on aika tyhjä. Ylitöitä on tältä syksyltä yli 80 tuntia (eli kaksi viikkoa), enkä oikein tiedä koska ehdin pitää niitä pois. Joulun aikaan olen onneksi lomalla. Ei muuta kuin pakastevihannekset pannulle ja huomisia purkkeja täyttämään. Joskushan tää loppuu, tai ainakin muuttaa muotoaan. Ymmärrän kyllä, että ei tämä lopu kahden tai kuuden tai kahdenkymmenen viikon päästä, vaan sitten kun se kymppi on tippunut. Välillä vaan tylsistyttää.

Oi voi!

Muistin just, että unohdin sunnuntaina tankkauspäivänä maistella glögiä, vaikka olen kaivannut sitä jo monena iltana :-/ Eipä auta muu kuin odotella lisää.

Pari päivää olen palellut ihan hulluna. Mitkään vaatekerrokset ja tuplapeitot ei tunnu auttavan. Mulla on jopa sähkölämmitteinen huopa, mutta se oli sentään jo vähän liikaa viime yönä. Voisiko palelu tarkoittaa rasvan palamista 0:-)

Pari viimeistä päivää - eli sunnuntain tankkauksesta lähtien - on tehnyt mieli syödä. Napostella, rouskutella, maistella, ahmia ja ihan mitä vaan. Taitaa viitata pms:ään, kun tuntuu että myös pinna on erityisen lyhyt ja (lasten) meteli ärsyttää. Tänään lähden taas työreissulle, jossa vierähtää pari päivää.

Hiilaritankkauspäivä

Kolme viikkoa on nyt superdieettiä takana, ja vaaka näytti tänä aamuna -3,5 kg. Olen iloinen ja tyytyväinen! Tänään oli hiilaritankkauspäivä, jota en tehnyt ohjeiden mukaan vaikka alunperin niin suunnittelin. Kuitenkaan ei tehnyt mieli järkkyjä mättöjä syödä, mutta hiilareita on kyllä tullut normaalia dieettipäivää enemmän. Ei maito ja leipä olleetkaan niin hyviä kuin muistin :-) Mittanauhaa pitäisi kanssa vähän käytellä joku ilta.

Huh ja jee

Olin taas reissussa muutaman päivän ja tasan dieetin mukaisia ruokia ei ollut tarjolla, mutta söin kuitenkin siivosti. Ehkä enemmän hiilihydraattia kuin ohjeissa, ja niinhän siinä kävi, että paino rapsahti alaspäin 1,3 kg kun kroppa luuli että hiilareita on taas tarjolla ja voi hellittää omista rasvavarastoista. Yhteensä pudotusta nyt 3,3 kg, jee!

Superdieettiä on pian kolme viikkoa takana, ja tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeasti ja syömiset sujuneet ihan siinä sivussa. Liikuntaa en ole harrastanut alkuunkaan suositeltua määrää, eli se on sellainen missä voisin vielä skarpata. Otin reissuun salikamat mukaan ja kuvittelin ehtiväni hyvin juoksumatolle pari kertaa, mutta ei puhettakaan! Töitä riitti aamusta iltaan ja välissä vaihdettiin kaupunkia, joten ei paljon muuta hotellilla ehtinyt kuin nukkua.

Huomasin pitkillä automatkoilla, että normaalisti mussuttaisin suklaata ja vähän muutakin karkkia. Nyt tyydyin hörppäämään Zeroa ja Maxia. Herkuista kieltäytyminen ei ole yhtään vaikeaa, kun on päättänyt. Niitä on kyllä ihan joka päivä tarjolla jossain muodossa, vaikkei itse ostaisikaan mitään. Kauhee mussutuskansakunta me ollaan!

Sunnuntaina on dieetinmukainen tankkauspäivä, ja silloin näyttää olevan ruokalistalla vaikka mitä. En tosin ole kaivannut mitään erityistä, vaikka luulin että maitoa ja leipää tulisi ikävä. No ehkä vähän olen ikävöinyt nachos-lastuja, voisin elää pelkästään niillä ja tuoresalsassa ja guagamolella :-D

No onpa nyt kiva.

Pöh. Mun painonlasku jäi ekaan viikkoon. Alkuviikosta kävin jo -2,5 kg, mutta nyt se puolikas on jopa tullut takaisin, joten kahden viikon saldo on -2,0 kg, sama kuin ekan viikon jälkeen. Mulla käy tää joka kerta, jumitus alkaa hyvän startin jälkeen, ja juuri tässä kohti mulla sitten into yleensä lopahtaakin. Jumivaihe voi helposti kestää 4-5 viikkoa, joten nyt täytyy vaan jättää vaa'alla hyppääminen viikolla vähemmälle ja jatkaa hammasta purren. En saa kaikkia ruokia syötyä (yleensä skippaan välipalan tai iltapalan - joinain päivinä molemmat), joten tiedän kyllä että se johtuu siitä. Jospa tankkauspäivä buustaisi sitten taas aineenvaihduntaan vauhtia. No, ainakin mieli on muuten kevyempi, kun ainakin yrittää tehdä asialle jotain, eikä aika mene siihen että ruoskii itseään siitä, että pitäisi tehdä jotain.

Kyllä mä monessa kohti mietin, että miten paljon ylimääräistä sitä syökään, kun näköjään aika vähällä tulee toimeen. Koitan tässä kuuden viikon aikana kehitellä terveen suhtautumisen herkkuihin. Ettei niitä tarvitse vetää joka päivä, ei aina silloin kun on tarjolla, vaan valitsee itse ne erityiset hetket kun haluaa nauttia, ja tekee sen sitten hyvillä mielin. Pakko myöntää, että viikonlopun pikkujouluissa harmitti, kun tarjolla oli hyvää ruokaa ja herkkuja (ja kuohuviiniä), ja minä saatoin pitkin hampain syödä salaattia, josta siitäkin noukin pois sopimattomat ainesosat. Ne herkut vielä olisin voinut jättää syömättä, mutta minulla ei ole tapana kieltäytyä kuohuviinistä.

Ei kiitos.

Palaverissa on houkutuksia tarjolla. Ei lue ruokavaliossa, ei tarvitse ottaa.

Buahhaha :-D

Lainatty Nytiltä

Ja pieni kuperkeikka mun -2,7 kg pudotuksen kunniaksi, wohoo!

Homma rullaa

Tänään poikkesin sen verran Superdieetistä, että join kaksi lasillista omenamehua kun kävin verenluovutuksessa. Muuten on mennyt ok, ruoka on maistunut eilen ja tänään paremmin ja olen saanut sunnilleen kaiken listassa olevan syötyä.

Tänään mietin, että vaikka ruokien punnitsemiseen ja värkkäilyyn mener aikaa, niin aikaa on säästynyt siitä, että ei tarvitse joka hemmeyin päivä tuskailla omaa ulkomuotoa ja sitä, että en saa tehtyä sille mitään. JEE :-) Farkutkin tuntuu kiristävän vähemmän kuin viime viikolla!

Mielitekoja ei ole tullut, joten repsahdukset eibät ole käyneet mielessäkään. Olen kai niin yksinkertainen tyyppi, että mulle on ihan ok syödä samaa ruokaa joka aterialla päivästä toiseen :-p

Hyvin sujuu

En malttanut olla käymättä vaa'alla tänä aamuna, kun diettiä on takana kuusi päivää. Se näytti -2,0 kg! Olen aika onnessani :-)

Eilen oli peräti kahdet juhlat, ensimmäisissä oli tarjolla lounasta ja toisissa päivällistä. En vienyt omia eväitä, vaan söin sitä mitä tarjolla oli ja sovelsin. Kasvissosekeittoa otin vain vähän, koska arvelin siinä olevan kermaa mukana. Jälkiruokakakun skippasin ja join vain teetä ja Zero Colaa (joka on muuten suuri rakkauteni ja pelastajani työprojektien kiihkeimmässä vaiheessa. Illalla kokosin yhden fajitaksen jauhelihalla, kurkulla ja paprikalla ja sen kylkeen salaattia, tomaattia, sipulia ja salsaa. Light-limua join varmasti puolitoista litraa, kun muut lipittivät viiniä. Tarjolla oli myös juustoja ja keksejä, mutta niitä ei muistaakseni ruokalistassa lue, joten en koskenut. Jälkkäriksi oli joulutorttuja ja kakkuja, mutta nekään eivät nyt kuulu ruokavalioon.

Tuollaisissa illanistujaisissa voi helposti napostella 1500 ylimääräistä kaloria, mikä on ihan ok, jos muina päivinä jättää herkut syömättä. Ei oikeasti tehnyt edes tiukkaa olla santsaamatta ja syömättä herkuja. Paljon vaikeampi olisi ollut olla ottamatta lisää kuin olla ottamatta ensimmäinen pala. Tämä on asia, jonka toivon oppivani Superdieetin aikana.

Liikuntaa en ole suorittanut suositusmäärää, mutta jotenkin en jaksa murehtia siitä, koska tein sen minkä pystyin. Taaksepäin vatvominen ei muutenkaan auta mitään, tärkeämpää on suunnitella tuleva viikko paremmin. Ensi viikolla ei onneksi ole työmatkoja, vaan suunnilleen normipäiviä kaikki. Minulla on paljon ylityötunteja, joita koitan kuluttaa kuntosalilla. En tiedä miten hyvin se onnistuu, sillä ensi viikollakin on paljon tekemistä ilman työmatkojakin. Ärsyttävää on kantaa kone kotiin ja jatkaa hommia iltaisin tai viikonloppuisin.

Minulla on vaikeuksia saada kaikki ruoat syötyä. Monesti välipala ja/tai iltapala jää välistä. Nytkin kello on jo yli puolenpäivän, mutta minulla on vasta aamupala menossa :-o Nälkä ei ole, niin silloin ei tee mieli syödä. Mitään herkkuhimoja ei ole, siitä pitää proteiinin yliannostus huolen.

Neljä päivää takana

... enkä edes laske kuinka monta edessä :-D Olin tiistaista asti reissussa, ja sinne en voinut kuskata omia eväitä, joten soveltaen mentiin, mutta sekin sujui oikein hyvin! Hotellin aamupalalta puuroa, raejuustoa ja marjoja - voi miten helppo oli ohittaa croissantit, juustot ja munakokkelit kun vaan oli päättänyt. Ravintoloissa sitten lähimmäksi dieetinmukaista ruokaa, ja siitä jätin syömättä sen mikä ei sopinut. Välipalaksi proteiinipatukoita, mutta iltapalat skippasin, koska dinnerit venyivät myöhäiseen. Alkoholi on ihan nounou, joten särpin vihreää teetä kuppikaupalla kun muut ryystivät bisseä. Täytyy sanoa, että tuli hyvä mieli kun pysyin valitsemallani tiellä houkutuksista huolimatta. Kokonaiskalorimäärät varmaan ok, mutta hiilareita saattoi tulla hieman liikaa proteiinin kustannuksella. Mutta nyt taas vähän aikaa kotona ja täysillä eteenpäin!

En ole yhtään kerinnyt käydä foorumillakaan, täytyy käydä kahlaamassa läpi että mistä siellä turistaan. Vaa'alla en ole päässyt käymään, enkä toisaalta nyt aiokaan ennen kuin maanantaina. Olen sellainen stressipertti, että huolestun heti jos paino on noussut parisataa grammaa tai sitä on lähtenyt vain parisataa grammaa. Säästyypä siltäkin kun ei käy ennen kuin viikko on täynnä.

Ekoina päivinä kyllä huomasi että sai ravata vessassa ihan alvariinsa kun tuli juotua riittävästi, mutta nyt se ei ole ollut mahdollista, joten huomenna sekin homma kuntoon. Mulla on se huono, että en voi juoda  pelkkää vettä aamulla, saatika ottaa mitään tabletteja, sillä niistä tulee superhuono olo ja usein oksennus. Siis vaikka söisin puuroa ja joisin vettä, niin laatta lentäisi - taitaa olla raskausajan aamupahoinvoinnin traumoja.

Iho on aivan superhuonossa kunnossa! Ei se hyvä ole kuin kesällä kun saa tarpeeksi aurinkoa, mutta ei se näin karmea ole ollut aikoihin :-o Toivottavasti on ohimenevää ja rauhoittuu pian.

Huomenna pääsen onneksi jumpalle ja lenkille taas. Ja viikonloppuna ei ole luvassa ylitöitä, sekin piristää kummasti :-) Kunhan saan parit kunnon yöunet, niin eiköhän maailma kirkastu entisestään :-)

Huh huh

Ekan SD-päivän aikana tuli selväksi, että en oikein ehdi syödä kaikkea ohjelmoinnissa olevaa ruokaa. Ei mahdu! Kun vetää tarpeeksi proteiinia, niin nälkä ei tule. Tämä tullee muuttumaan kunhan viikot vierivät. 

Eilen kävin aamulla kävelyllä ja ip salilla. Tänään kävin aamulla kävelyllä ja tarkoitus oli käydä ip salilla ennen työreissua, mutta en kerinnyt. Hotellissa ei ole kuntosalia, eli tästä tulikin sitten lepopäivä. No eilinen kyllä tuntuu kivasti jaloissa, eli sen puoleen ei ihan hirveästi haittaa. Voisihan sitä jotain travel wodia vetää hotellihuoneessa jos oikein haluaisi. En kuitenkaan aio stressata, viikkoa on vielä jäljellä. 

Mä tein sen!

Eka aamulenkki heitetty! Ihan pikkasen pimeetä. Nenästä vuosi verta, toinen silmä valutti kyyneliä ja hikikin tuli pilkkihaalarissa. Onneksi oli koira kaverina, olisi muuten jäänyt käymättä pilkkopimeässä metsässä. 

Peili valehtelee, valokuva ei.

Huomenna alkavan Superdieetin vuoksi pyysin miestä ottamaan minusta kuvat bikinit päällä. Miten sitä näkeekin itsensä peilistä ihan ok:na, kun valokuvista käy ilmi, että on löysää ja muhkuraa vaikka kuinka?! "Hyi helvetti" oli sensuroimaton reaktioni. Olen oikeasti kuvitellut olevani vähän paremmassa kunnossa :-o Motivaatiokuvat, todellakin. Otin myös mitat ja painon, mutta virallinen aloituspaino kuuluu kai ottaa vasta aamulla.

Tutustuin tänään SDn treeneihin, niistä on hyvät vifeot Fitfarmilla. Iso osa oli tuttujakin jo, mutta joitain oli vähän hankala tajuta pelkästä tekstistä. Treenit ovat enemmän kiinteyttäviä kuin voimatasoa nostavia.

Kello soi huomenna 5.30 ja minä lähden lenkille! Paras aloittaa heti kunnolla by the book, koska tiedän, että tämän viikon reissupäivät tulevat aiheuttamaan myös soveltamista.

Pahoittelut muuten kirjoitusvirheistä - kirjoittelen nykyisin enimmäkseen tabletilla, ja tällä korjaaminen on jotenkin tosi hankalaa, koska logiikka on niin eri kuin puhelimessa ja läppärillä.

Okay. Wish me luck!

Valmistautuminen on alkanut!

Eilen illalla tavasin ohjeita yömyöhään saakka, ja tänään kävin tekemässä hankintoja Prismassa. Olin aika paljon tutkinut valmiiksi lisäravinnejuttuja, mutta kyllä silti meinasi mennä sormi suuhun laajan valikoiman edessä. Löysin kuitenkin mielestäni hyvät ja edullisimmat vaihtoehdot niistäkin. Fitfarmin omat tuotteet olivat hyvin edustettuna, mutta ne ovat hintahaitarin yläpäässä. Nyt on lataria, treenijuomaa ja palkkaria vaikka kuinka 😉 Ruokiakin ostin, vielä pitää perehtyä siihen miten raaka-aineista saa maistuvia kokonaisuuksia.

Maanantai saa tulla, minä olen valmis!

Kiire on tekosyy?

Facebooksissa nousi uutisvirtaan kavereiden tykkäämä pääministeri Alexander Stubbin postaus eilisillalta. En saa linkitettyä tuohon nimenomaiseen postaukseen, joten kopion tekstin tähän:

Välillä on hyvä purkaa viikko kalenterin kautta. Takana on tiukka viikko, joka näytti tältä:

MAANANTAI
Maakuntapäivä - aikainen lähtö, myöhäinen paluu:
Kuopio (puheenvuoro kokoomustilaisuudessa, Kauppahallitilaisuus, Klassikan lukiotilaisuus, haastatteluja), Outokummun Lasten Kaivos (haastattelu, puheenvuoro), Joensuu (puheenvuoro senioritilaisuudessa, metsäteollisuuden vierailu, Kauppakeskustilaisuus, haastatteluja). Väliin perussetti puheluja.

TIISTAI
Pääkaupunki- ja maakuntapäivä - aikainen aamu, myöhäinen paluu:
Tapaamisia informaatioteknologiasta ja datapalveluista,
Hallituksen neuvottelu välikysymyksestä, kuvauksia, eduskunta, Turku (talousseminaari ja kauppahallitilaisuus), Salo (kauppakeskustilaisuus), väliin perussetti puheluita.

KESKIVIIKKO
Pääkaupunkipäivä - aikainen aamu - suhteellisen aikanainen ilta:
Dagens Industri-kolumni, Guardian haastattelu, Venäjä ministerityöryhmä, talouspoliittinen valiokunta (Talvivaara), työlounas, videotervehdys, Financial Times haastattelu, suuri valiokunta (energia ja ilmasto), välikysymyskeskustelu talouspolitiikasta. Puheluja.

TORSTAI
Pääkaupunkipäivä - aikainen aamu - myöhäinen ilta:
Aamiainen politiikan toimittajien kanssa, puhe lukioseminaarissa (paperista), Team Finland Korea-matkan tapaaminen (puheenuoro), Talvivaara-briiffaus, Valtioneuvoston istunto (45 päätöstä), ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta Tasavallan Presidentin kanssa (Ukraina, Kriisinhallinta, jne), eduskuntaryhmä, Nypähaastattelu Eero Lehden kanssa, Pääministerin ilmoitus Talvivaarasta, kyselytunti, tapaaminen Norjan pääministerin kanssa, BBC-haastattelu, Northern Future Forum-vastaanotto Korjaamolla (puheenvuoro), illallinen Baltian, Pohjoismaiden ja Britannian pääministerien kanssa.

PERJANTAI
Aikainen aamu- aikainen ilta.
Northern Future Forum seminaari - 8 pääministeriä - kansainvälisiä vieraita ja mediaa (isännöimistä, puheenvuoroja, oppimista, haastatteluja), luottamusäänestys, NF-foorumin loppupressi, tapaaminen Viron pääministerin kanssa.

Kalenterimerkintöjen lisäksi viikon varrella oli pieniä ja suuria tulipaloja. Homma hoituu kun pitää pään kylmänä, hoitaa asian kerrallaan. Pärjääkö yksin? Ei koskaan! Ilman loistavaa joukkuetta nämä viikot eivät luonnistu. Jokaiseen tilaisuuteen ja tapaamiseen valmistaudutaan kunnolla. Kiitos kaikille.

Rutiini: kevyt aamutreeni ja taustamateriaalien tankkaus aamuisin. Siitä se päivä lähtee.

Aina viikon päätteeksi tekee hyvää puuskuttaa. Huomenna on suhteellisen rauhallinen päivä, jos ei tule yllätyksiä. Sunnuntainen pääministerin haastattelutunti, seurakuntavaalit ja isänpäivä. Näillä mennään. Hyvää viikonloppua kaikille!

Okei, en oikein ymmärrä mitä pääministeri tällä haluaa sanoa - että helvetinmoisessa kiireessä tehdään tärkeitä päätöksiä? Minun pointtini on kuitenkin se, että tuolla kaverilla on ihan samat 24 h vuorokaudessa kuin minullakin, ja tuon työtahdin päälle hän pitää kuntoa yllä ja treenaa teräsmieskisoja varten. Että ehkä munkin pitäisi ottaa kalenteri kouraan ja lyödä Superdieetin aamulenkit ja punttitreenit sinne ja katsoa, että miten se onnistuu. Eikä etukäteen päättää, että ei se varmaan onnistu :-p

Superdieetti2014 - ohjeita ja kysymysmerkkejä

Huomasin aamulla, että ohjeet oli julkaistu (kummastelen, ettei siitä tullut mitään ilmoitusta sähköpostiin). Tulostin ne, mutta en ole yhtään kerennyt vielä tutkailla niitä. Foorumilla kävin sen verran pyörähtämässä, että huomasin monilla olevan jo vaikka mitä kysyttävää. Minun täytyy pikimmiten ensinnäkin lukea ja omaksua ohjeet, ja sitten käydä kaupassa. Sunnuntaina on isänpäivä, ja silloin ei taida olla kaupat auki.

Tänään oli niin kiire päivä töissä, että en kerinnyt käydä lounaalla, joten hain kahviosta sämpylän. Töiden jälkeen piti rientää lasten harrastuksiin, enkä kerennyt taaskaa syödä. Iltapala olisikin sitten tosi terveellistä valmispizzaa. Huoh. Mun on opittava ennakoimaan ja tekemään valmiita annoksia pakasteeseen, koska muuten tulen olemaan tosi kovassa pulassa Superdieetin aikana - luultavasti se menisi siihen, että skippaisin aterioita ja söisin vaan välipaloja.

Toinen mitä ihmettelen on se, että miten kummassa ehdin tehdä treenejä? Pakko kai alkaa nousta aamuisin viideltä, koska iltaisin ei ole aikaa, kun pitää tehdä työjuttuja. Ja kolmas kysymysmerkki on se, miten hoidan ruokapuolen reissupäivinä.

Mutta jospa mä nyt ensin lukisin ne ohjeet ja sitten tekisin treenisuunitelman vaikka ensin ekalle viikolle. On myös ajateltava niin, että jos on aikaa treenata vain 30 min, on parempi treenata se 30 min kuin olla menemättä ollenkaan. Koittaa sitten vaikka saada useampana päivänä sen lyhyemmän ajan, ellei nyt sitten ole niin, että tietty määrä pitää olla ihan puhtaita vapaapäiviä.

Jännitystä ja kauhua

Odotan kovasti ensi maanantaita! Tai oikeastaan odotan jo sitä, että ohjeet tulisivat sähköpostiin ja foorumia Fitfarmin sivuilla aukeaisi. Toisaalta olen kauhuissani siitä, miten saan liikunnat ja kokkaukset mahtumaan päiviini - tai aikaisiin aamuihin ja iltoihin.

Päivät kuluvat töissä, ja usein illatkin töiden parissa. Yöunista pidän kiinni vaikka mikä olisi! Minusta johtumattomista syistä meillä nukutaan nykyisin vähän huonosti, ja välillä työt valvottavat. Töitä on tosiaan riittämiin vaikka kahdelle ihmiselle, enkä saa yhtälöä ratkaistua omin voimin. Työpaikan vaihto ei ole niin yksinkertainen juttu, ja toisaalta pidän työstäni valtavasti, joten ei oikein ole aikomustakaan vaihtaa. Pystyn nousemaan aamulla aikaisin ja jopa kömpimään salille, ehkä lenkillekin, vaikka pimeää onkin. Asumme katuvalojen tavoittamattomissa, mutta onneksi koira on aina valmis lähtemään turvaksi mukaan. Töissä pystyn käyttämään kuntosalia, siellä on hyvät laitteet niin punttipuolella kuin vemputusvehkeissäkin.

WHERE THERE'S A WILL THERE'S A WAY.
Että en ole varmaan maailman ainoa ihminen, joka on joutunut arkeaan sumplimaan. Olen jo keväästä asti joutunut karsimaan kaiken ylimääräisen pois kalenterista, sillä en halua elää vapaa-aikaakin kellon kanssa. Olen karsinut elämästäni turhia asiota, jotka vievät energiaa, mutta eivät anna mitään, tai pahimmillaan vain pahan mielen. Olen suorittaja ja innostuja, mutta kapasiteetti on sen verran täyskäytössä, että väsähdän helposti. Seuranta ja tulokset motivoivat minua, joten minun pitäisi kehittää Superdietille joku hyvä pohja, johon kerään tietoja ja sitä kautta näen kehitystä. Toisalta minun tulisi olla itselleni armollisempi, ja tätä olen harjoitellut syksyn aikana. Siitä on tullut ihan hyviä päätöksiä ja onnistumisiakin jo.

Aika on kypsä

Kuukauden  ajan olen kypsytellyt ajatusta Fitfarmin Superdietistä. Alkusysäyksen sain mieheltäni, joks lempeästi vihjaisi, että voisi sen kustantaa, jos haluaisin. No hintahan ei päätä huimaa, 49 eur, mutta jotenkin asia jäi vaivaamaan ja aloin ottaa siitä enemmän selvää. Parissa viikossa syntyi päätös, ja nut jo odotan malttamattomana ohjeita. Seuraava kierros alkaa viikon päästä, maanantaina 10.11.

Alkuun ajattelin, että aloittaisin uuden blogin. Sitten ajattelin, etten kirjoittaisi ollenkaan blogia. Sitten tuumasin, että poistan täältä kaikki vanhat kirjoitukset ja jatkan puhtaalta pöydältä. En ole vielä päättänyt miten tulen toimimaan.

Jos jään odottamaan sitä ajanjaksoa elämässä, että kaikki on helpoa ja kohdillaan, en ikinä pääse aloittamaan Superdiettiä. Tulevalle kuudelle viikolle sattuu peräti 10 työreissupäivää. Suoraan sanoen minulla ei tässä vaiheessa ole hajuakaan, miten suoriudun niistä ruokavalion ja treenin kanssa. Luultavasti joudun soveltamaan ruoissa tai syömään yksipuolisesti sitä mikä kulkee mukana ja säilyy lämpimässä. Joutunen soveltamaan treenejä hotellien kuntosalien pienellä laitevalikoimalla. Siltikin haluan ryhtyä tähän juuri nyt.

Tässä on nyt odoteltu ihan tarpeeksi monta vuotta sitä, että joku hoitaisi homman minun puolestani. No eipä ole tapahtunut... Nyt on vaan otettava vastuu niistä teoista, jotka ovat tähän jamaan johtaneet.

Edelleen maali on kymmenen kilon päässä. Ja homma on valmis vasta, kun sinne on päästy. Tyytyväisyys todellakin tappaa kehityksen! Tähän asti olen iloinnut muutamasta tiputetusta kilosta ja jättänyt homman kesken. Nyt saa riittää, tällä kertaa homma hoidetaan loppuun vaikka siinä menisi kaksi vuotta.

A GOAL WITHOUT A PLAN IS JUST A WISH.
En tiedä, kauanko kymmenen kilon pudottamiseen menee aikaa. Sillä ei oikeastaan ole väliä, sillä jos tekee tinkimättömästi hommia, niin tahti määräytyy itsestään. Ei kukaan kysy että kauanko hommaan meni, sillä lopputulos ratkaisee. Ja vain lopputulos ratkaisee tässä lajissa.

Suppailua

Suppailu on tänä kesänä kovin trendikästä. Siskoni osti laudan jo viime kesänä, mutta silloin en tullut kokeilleeksi. Tänään kävin ottamassa tuntumaa, ja se kyllä näyttää paljon vaivattomammalta kuin onkaan! Siskon lauta on purjelauta, jossa on joku vakautin (?) - miten kiikkerä se olisikaan ilman sitä!

Suppailu vaatii kovasti tasapainoa, jonka pystyy hyvin saamaan hyvällä keskikehon hallinnalla. Napa selkään ja menoksi! Polvet tuli pitää hieman koukussa, jotta ei ollut niin jäykkänä laudan päällä. Katse horisonttiin, koska varpaat kyllä pysyvät tallessa tuijottamattakin. Sitten vaan rauhallisia vetoja melalla kädet suorana. Eikö vaan kuulostakin ihan helpolta? Jännityksestä huolimatta en tippunut kertaakaan, vaikka se oli kovin lähellä kun koitin kääntyä! Toinen jalka oli jo nilkkaa myöden vedessä, mutta ajattelin että en liikuta sitä, koska sitten keikahdan toiselle puolelle ja taas toiselle - pidin jalat liimattuna lautaan ja sain tasapainon pidettyä. Ajatus kylmästä vedestä ei houkutellut yhtään! Ihan hauskaa suppailu oli, ja ehdottomasti kokeilemisen arvoista, niin kuin kaikki uudet jutut. Varmasti menen toistekin.

Kävin illemmalla vielä puolen tunnin kävelylenkin. Mitähän liikuntaa sitä huomiselle keksisi?

Unelmatreenipäivä

KOLME urheilujuttua yhden päivän aikana <3 Koska lomalla voi!

Aamulla crossfit-treenit, jotka ei tosin sujuneet ihan niin mallikkaasti kuin olisi toivonut. Tuli väsy ja komennus pitää taukoa - olen painanut kolme viikkoa melkein joka päivä (tää on just niin mua, täysillä tai ei mitään). Mutta hyvä hiki siitä tuli! Sykemittari kertoo, että peräti 663 kcal paloi tunnin aikana :-o

Lounaan jälkeen lähdettiin lasten kanssa pyöräillen kävelylle. Tunti ja vartti jolkoteltiin helteessä ja koira ainakin oli aivan loppu. Näköjään kävellessäkään (ainakaan tällä kelillä) ei saa sykettä helposti pidettyä rasvanpolttoalueella. No, kaloreita kului kuitenkin!

Illalla suuntasin vielä puistojoogaan, sillä se tekee hyvää liikkuvuudelle. Tämä tosin oli hatha flow -joogaa, jossa ei niin pitkään pysytty yhdessä asennossa. Omat rajat tulivat varsin nopeasti vastaan ihan rintarangan ja yläselän liikkuvuutta vaativissa asanoissa. Ja jooga kävi hyvin aerobisesta harjoituksesta, sillä sykkeet pysyivät pienestä hiestä huolimatta maltillisissa lukemissa.

Tältä liikuntalokin pitää näyttää!

Lomalla on aikaa!

Aamupala on päivän tärkein ateria

Tänään tuli syötyä taas 1600 kcal (luultavasti alle, aika ronskisti arvioin jos en punnitse niin eipä jää alle), ja iltapalalle ei jäänyt syötävää. Yhyy... Olen päättänyt, että tästä lähin työaamuinakin syön aamupalaksi puuron kotona, raejuustolla ja marjoilla. Olen työpäivinä helposti jättänyt aamupalan kokonaan syömättä tai hörpännyt lasin tuoremehua, ja sitten lounaalla vasta syönyt kunnolla. Siitä on aiheutunut iltasyöpöttelyä ja lounaallakin tulee syötyä liikaa. 

Kävin hakemassa sen sykemittarin! Polar FT7 vaikutti minulle parhaalta valinnalta, ja väreissäkin oli valinnanvaraa. Kirjoittelen sykemittarista enemmän kunhan ensin käytän sitä kunnolla. 

Tämänpäiväinen treeni oli suoraan sanoen karmea. Jotenkin oli puhti ihan pois ja keli oli tosi raskas, ukkosta enteilevän painostava. Selvisin kumminkin hengissä, pyörtymättä ja oksentamatta. 

Miten sujui loppuelämän ensimmäinen päivä?

Eka päivä on lopuillaan. Miten meni? (Miksi se muuten useimmiten on maanantai?)

Kirjasin syömiset Kiloklubiin, niitä kertyi 1.434 kcal edestä. Peruskulutuksen voitaisiin olettaa olevan noin 2.000 kcal, jolloin vajeeksi jää noin 500 kcal. Liikunnalla kulutin tänään yhden crossfit-tunnin verran, mutta niitä en laske, vaan se on extraa. Aika jees!

Aamulla olin laiska ja söin puuron sijaan ruisleipää (päällä aamupalasulatejuustoa, salaattia ja tomaattia) - ihan vaan siitä syystä, että mun puuronkeittokuppi oli likaisena, enkä viitsinyt sitä pestä. Puuronkeittokuppi on Tupperwaren MicroPlus, en suostu keittämään puuroa lautasella mikrossa. Yhden annoksen keittäminen hellalla kattilassa tuntuu energiantuhlaukselta. Treenin jälkeen Dietmixin palautusjuoma ja lounaaksi salaatti eilisten fajitasten jämistä, välipalaksi mansikkarahkaa ja illalla salaattia raejuuston ja tomaatin kanssa ja kaksi home made -sämpylää. Piilotin niihin pellanvansiemenrouhetta ja käytin sämpyläjauhoja, niin tuli kovin kuitupitoisia. Iltapalalle ei sitten jäänytkään kaloreita syötväksi. Vettä olen tänään juonut monta lasia!

Olen pallotellut sykemittarin hankkimista pari vuotta. Tänään oikeasti otin asiasta selvää, ja eihän sellainen mulle riittävä malli maksa kuin vajaan 100 euroa. Nyt on päätettävä enää väri :-) Uskon, että sykemittari motivoi minua liikkumaan, kun näen kuinka paljon kaloreita kuluu. Toivoakseni saan huomenna haettua mittarin, sitten lisää siitä!

En halua olla ylipainoinen.

Mulla kuluu päivittäin ihan hirvittävästi aikaa ja energiaa niihin ajatuksiin, että en halua olla ylipainoinen. Yksi ilta laitoin farkut jalkaan, ja voin kuvitella sen tuskan jos joudun niissä istumaan kolmen viikon päästä töiden alkaessa. Ei tule onnistumaan! Pakko on saada painoa alaspäin. Paino on hiipinyt taas ylöspäin ja tänäaamuna 79,9 kg. YÖK!

Negistely kun ei ainakaan auta mitään, niin nyt täytyy vaan koittaa kääntää ajatuksia positiivisempaan suuntaan - ja se tapahtuukin heti, kun alkaisi saada tulosta aikaan.

Viime viikolla kävin viidesti crossfit-treeneissä, kerran pyöräilemässä, joogassa ja kävelylenkillä. Liikun mielelläni ja iloitsen, kun lomalla voin tehdä sen jopa kahdesti joku päivä (lapset lomailevat myös ja heille ei ole vahtijaa päiväaikaan). Liikuntapuoli ei siis ole ongelma vaan se, mitä syön. Niitä hemmetin herkkuja menee joka päivä. Eilen sain pidettyä ekan herkuttoman päivän, jee! Tänään on tulossa toinen :-) Vatsa täynnä texmex-salaattia on helpompi kieltäytyä. Jotenkin tuntuu, että tässä kotona niitä on koko ajan tarjolla, eli töissä olisi sen puoleen helpompi olla. 

Mulla on enemmän lihasta kuin koskaan (mutta en silti väitä, että lihas olisi se mikä tässä kohti painaa enemmän kuin läski - olisikin niin, että parin viikon treenillä saisi pari kiloa lihasta lisää!), ja tiedän, että kunhan saisin rasvat kuorittua ympäriltä, niin kroppa miellyttäisi itseäni enemmän.

Mun täytyy nyt vaan lopettaa itseni kusettaminen ja ruveta oikeesti hommiin. 

Kesän uutuusjäätelöt on mun osaltani nyt maisteltu. En pölli enää maistiaisia lasten karkkikätköistä. Opetelen sanomaan "Ei kiitos.". Pullat pysykööt pakastimessa. Eli tervetuloa taas totaalikieltäytyminen herkuista. En näköjään millään pysty kulkemaan kultaista keskitietä. 

Stressi perkele!

Stressi >:-Z Ymmärrän toki, että se ei ole hetkessä tullut, eikä näin ollen ekan lomaviikon aikana hellitä, mutta PLIIIIIIS.....  Armoa! Jotain valoa tunnelin päähän, kiitos.

Ei vissiin tarvii eritellä, että syömiset on päin pyllyä. Treeneihin sentään olen päässyt, mutta polven rasitusvamma himmailee sitäkin menoa. PLÄÄÄH. Yksi asia on kuitenkin kunnossa: nukun yöni hyvin (kunhan ensin melatoniinin avustamana nukahdan) ja tarpeeksi.

Haluan kaikki, heti, nyt - tai edes jotain!

Podcast-vinkkejä

Tykkään kuunnella töiden ja kodin välillä ajellessa kuunnella podcasteja. Suosikkini on Lepopäivä (www.lepopaiva.com - Podcast tavoitteellisesta harjoittelusta kiinnostuneille) ja nyt löysin uuden tuttavuuden, Dynamon (www.omajuttu.com/dynamo - Keskustelua fyysisestä kulttuurista). Sisusavottaa (www.sisusavotta.fi) kuuntelin alkuun vähän, mutta en pitänyt tyylistä. Nyt pitäisi antaa uusi mahdollisuus, sillä vieraana on ollut mielenkiintoisia nimiä mm. Mikko Aronpää ja Jaakko Savolahti. Kuntoilu-urheilu-elämäntapa-podcastien lisäksi kuuntelen kätevästi YLE Puheen ohjelmia.

Olisiko sinulla antaa minulle uusia podcast-vinkkejä?

Ai niin - flunssa voi oikein hyvin. Aloin tankata sinkkiä ja muuta, jostain syystä olen unohtanut ottaa niitä jo jonkin aikaa, ja siihen väliin kai flunssakin pääsi iskemään.

Suunnitelma + toteutus = tunnustus

Ihan en pysynyt suunnitellussa juhannusmenussa. Ruoka oli toki kasvispainotteista, mutta grillituotteet ovat sen verran suolaisia, että nestettä kertyi taas kilon verran - burb! Nyt sitten vaan vettä kitusiin ja kohti uusia miinuslukuja.

Flunssa teki paluun jo kolmannen kerran - tätä on nyt jatkunut kuukauden. Parhaillaan pohdin, että menenkö illalla treeneihin vai jätänkö väliin. Kiinostaisi mennä, mutta toisaalta olo ei nyt taida olla ihan paras. Plaah.

Täähän toimii!

Vaaka näytti aamulla 77,7 kg (-2,6 kg maanantaista), joten verrattain kevein mielin voi ryhtyä juhannuksen viettoon! Taas tulee mieleen se, että miksi en aloittanut aiemmin, miksi en pysynyt siinä... Mutta koska se ei jossittelemalla parane, niin on parasta lopettaa se alkuunsa.

Pari päivää sitten (vai oliko se eilen?) kirjoitin kuinka onnistuminen ruokkii onnistumista. Nyt ei tee mieliä vetää makkaraa kaksin käsin, vaan valita lautaselle fiksummin kasviksia ja täyslihaa. Muutaman siiderin aion kyllä juoda.

 Toivotaan auringonpaistetta päiväksi ja valoisaa yötä koko maahan!

Kahta en vaihda!

Toinen on kuohuviini ja toinen on äidin leipoma tuore pulla :-D

Oikeesti, en koskaan kieltäydy kuohuviinistä. Vaikka olisin autolla (niin kuin mä useimmiten olen), niin ainakin maistan lasin reunasta. Toinen ultimate-herkku on äidin leipoma uunituore pulla <3 Ei voi olla parempaa!

Eilen tarjolla oli juurikin tuota pullaa. Söin yhden, enkä ottanut toista vaikka niitä oli vielä illalla kotonakin tarjolla. Onneksi kaupan ja kahviloiden korvapuustit ovat sen verran teollisen makuisia, että niistä on helpompi kieltäytyä.

Ei ehkä uskoisi, että kesäkuun puolivälissä on tarvetta sukkahousuille farkkujen alla, mutta niin se vaan on! Olen ihan syväjäässä koko ajan, kun ulkona vihmoo räntää. Tänään puin lisäksi pitkähihaisen paidan JA villapaidan :-o Kesä, mihin sä menit, miksi jätit mut?!

What's the plan?

Onnistumisen avaimet -välilehdelle (sivulle?) olen aikanaan koonnut motivaattoreitani ja suunnitelmiani. En kuitenkaan ole onnistunut toteuttamaan suunnitelmaani - sitä pitää siis tarkentaa, tuoda päivä-, viikko- ja kuukausitasolle.

Paino on helposti mitattava määre. Minun täytyy laittaa välitavoitteet. Onko mahdollista tiputtaa 10 kg puolessa vuodessa? Onko ok käydä vaa'alla joka aamu, jos siltä tuntuu?

Voin helposti olla syömättä herkkuja kunhan päätän niin, olen tehnyt sitä ennenkin. Välimuotoja ei  tosin ole, kaikki tai ei mitään. Se, ettei syö herkkuja, ei kuitenkaan taida riittää? Kanaa ja raejuustoa omasta muovipurkissa ravintolassa ei ole se mun juttu - enhän tosin edes viikoittain käy ulkona syömässä, mutta en myöskään usko, että pystyisin siihen loppuelämäni ajan. Voiko tavallisella ruoalla laihtua, kun kiinnittää huomiota määrään ja lisää kasvisten osuutta?

Liikunta - lempiaiheeni! Fakta on se, että arjessa en ehdi liikkumaan kuin 3-4 kertaa viikossa. Sillä liikuntamäärällä ei paino putoa (tiedän, koska ei ole laskenut tähänkään saakka :-D ), mutta kyllä se voimaa kasvattaa. Turha siis syödä kulutettuja kaloreita, vaan ottaa se lisämiinuksena.

Tulos ruokkii tulosta. Maanantaina vaaka näytti 80,3 - tiistaina 79,2 - keskiviikkona eli tänään 78,2. Mieti, kaksi kiloa kahdessa päivässä! Mitä siitä, että se oli matkaturvotusta ja pelkkää vettä, se on alaspäin, ja juuri tällaisia startteja laihduttajat tarvitsevat! Ei tee mieli tarttua suklaalevyyn ja automaattisesti miettii, että toimistotyöläisellä ei tarvitse olla rekkamiehen annoskoko. Hyvä puoli tässä kylmässä kelissä on se, että tänä juhannuksena ei tarvitse olla rantakunnossa...

En tainnutkaan vielä kertoa, että tuossa kahden metrin päässä on jos jonkinlaista tuliaissuklaata ja näytepakkauksia tarjolla. Minä raukka karkkinarkki en voi ottaa ensimmäistäkään palaa, olen tyytynyt haistelemaan pakkauksia. Ja kertonut työkavereille, että ei, mä en voi ottaa yhtäkään suklaata tai vedän ne kaikki. Tää on oikeesti ongelma, mutta juttu onkin se, että mitä sille aikoo tehdä.

Kiloklubi on taas ahkerassa käytössä (miksi ne ei muuten kehitä sitä palvelua yhtään? vieläkään ei löydy liikutalajeista crossfitiä ja mobiililla käyttäminen on persiistä). Arvioin ruokamäärät mieluummin ylös- kuin alaspäin, sillä työpaikkaruokalassa en pysty punnitsemaan ruokia :-D

Yllä oleva ei riitä suunnitelmaksi, sitä täytyy vielä tarkentaa. Mutta nyt työt kutsuvat!

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista.

Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta.

Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE.

Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kirjoittamalla asioita ylös blogiin. Vaikka viisi kertaa päivässä, jos siitä on mitään apua.

Eli yritys toteutus numero N+1 lähtee käyntiin än - yy - tee - NYT.

Rasitusvamma

Minulla on polvessa bursiitti eli limapussin tulehdus, rasitusvamma. Ainahan polvet vähän narisee ja rutisee, mutta kolme viikkoa sitten pitkien ja raskaiden maastavetojen jälkeen huomasin polven kipeytyvän. Kipu tuntui kun jalalle laittoi painoa, ja se paheni seuraavana päivänä ja äityi säryksi. Lepäilin ja odottelin ja pidin siinä kylmää. Aina rasituksessa tuntui pisto ja siltä, että polvi pettää alta. Kolmen viikon kuluttua ei ollut tapahtunut parantumista, joten menin lääkäriin. Tuossa vaiheessa särkyä ei ollut, mutta polven sisäsyrjää kuumotti ja se oli hieman turvoksissa, mikä on merkki tulehduksesta. Pitkillä kävelyillä se kuitenkin kipeytyi myös, ja erityisesti autoa ajaessa, kun kaasujalkaa liikutti jatkuvasti ylös ja alas.

Lääkäri väänteli ja tutki, ja totesi limapussin tulehduksen. Kierukka se tuskin olisi, koska kipu ei ollut alkanut tapaturman seurauksena, vaan rasituksen jälkeen. Sain 30 päivän tulehduskipulääkekuurin (Meloxicam 15 mg kerran päivässä) ja Voltaren Forte -voidetta (2-3 kertaa päivässä). Lisäksi suositteli kylmähoidon jatkamista. Googlettelin limapussin tulehdusta ja kylmähoidoksi suositellaan kipeän alueen hoitamista 3-5 kertaa päivässä 10-20 minuutin ajan. Lisäksi tietty rasituksen välttämistä ja lepoa. Kahden viikon päästä pitäisi alkaa oireiden kadota, tai sitten tutkitaan lisää.

Aika monta treeniä olen jättänyt väliin, koska ainahan crossfitissä jalkoja tarvitaan, mutta nyt ajattelin varovasti palata boxille ja pyytää valmentajaa antamaan korvaavia liikkeitä niiden tilalle joita en voi tehdä. Pää alkaa hajota ja turhautuminen kasvaa, kun ei pääse liikkumaan. Huomaan, etten ole fyysisesti tarpeeksi väsynyt, kun herään joka aamu jo ennen viittä. Lääke väsyttää, eli otan sen illalla ja nukun tosi sikeästi. Polvessa tuntuu koko ajan jotain vaikkei sitä särje, olen ikäänkuin koko ajan tietoinen siitä, että jotain siellä on, kun normaalisti en juuri polvia tai muuta kehonosaa juurikaan ajattele :-D

Nälkäisenä kaupassa

Ai että, klassinen virhe: nälkäisenä kaupassa. Onneksi kauppa oli pikkuinen Siwa, joten kovin isoja houkutuksia ei ollut. Nacholastut huusivat hyllyssä ottamaan mukaan, mutta koska luokittelen ne herkuksi, pakenin toiseen päähän kauppaa. Siellä törmäsin tähän ihastukseen:

Kuva: marabou.fi

Ai että tekisi mieli maistaa! Taitaa horminit tehdä työtään ja käskeä mättämään suuhun paljon ja kaikkea. No, tänään kuittasin se jälkiuunipaloilla, ne on parasta leipää mitä tiedän. Valitsin vieläpä vain alapuolia :-D

Äskettäin himoitsin niitä uusia Choco Lakuja ja nyt tuota uutta (voi se olla vanhakin, en ole kauheasti karkkihyllyjä kolunnut yli vuoteen joten mulle oli uusi tuttavuus). Mietin nyt ihan tosissani, että pitäisikö ostaa niitä uutuuksia, mitä näkee, varastoon, ja sitten jouluna herkutella? Tosin tiedän, että sitten ne karjuu tuolla kaapissa. Lähin kauppa on 7 km päässä., joten sinne ei ihan pikkuhimossa lähdetä ajelemaan. Sortuisinko heikkona hetkenä? Tosin, olinhan juuri vuoden ilman suklaata ja karkkia, miksei se onnistuisi toistamiseen?

50 päivää herkuitta

Kuva: panda.fi

Herkuttomuus sujuu hyvin, ei ole mitään mielitekoja. Muistan, miltä aamiaiskroissantit maistuvat ja miltä sipsirasva tuntuu kitalaessa. Suklaata kaipaan vähän, mutta en ikävöi. Bongasin kaupasta Pandan uutuuden Choco Lakun, suklaalla päällystettyjä lakuja. Toivon, että niitä myydään vielä sitten, kun päätän taas maistella karkkeja.


Tekisi mieli leipoa, mutta jotenkin harmittaa, ettei sitten voisi syödä. Aiemmin pystyin helposti syömään kaksi muffinssia tuoreeltaan, illemmalla kaksi ja vielä huomenna muutaman, jos niitä olisi. Ei tullut edes huono omatunto. Mun ultimate-herkkuleivonnainen on korvapuusti. Tällä viikolla törmäsin niihin kahdesti - "Ei kiitos.". Tuoksu oli ihana!

Laskiaispulla ovat saapuneet kauppoihin, ja lasten kanssa arvottiin, että onko vadelma- vai mansikkahillo parempaa. Päätettiin kokeilla ensin vadelmahillolla. Eikös laskiainen tänä vuonna ole vasta maaliskuussa, eli niitä ehtii ostaa vielä monet kerrat? Mä tosin käyn mahdollisimman harvoin ruokakaupassa, koska en yhtään tykkää siitä touhusta. Toisaalta saan sitten tyytyä siihen mitä mies ostaa, ja niistä aineksista ei kovin kummoisia sapuskoja väännetä.

Normaalipainoinen

Ai miten mä olen tätä odottanut! 173 cm pitkällä minällä painoindeksi (BMI) 25 eli normaalipainon yläraja saavutetaan, kun 75 kiloa alitetaan. Tänä aamuna se tapahtui! Vaaka näytti 74,8 kg! JEE! Eiku hups... mitä tapahtui sille että joka päivä ei käydä vaa'alla? No koska vatsatauti. Viikossa on paino tullut alas 1,5 kg, jumi taisi hellittää samalla.

Tervassa tarpomista

Viikko sitten valitin, että olen elänyt kunnolla ja silti vaa'an viisari ei värähdä. No ei värähtänyt tämänkään viikon jälkeen. Ihan PIKKASEN turhauttaa >:-Z Vaan eipä auta, uutta vaihdetta silmään vaan ja kiukulla päin vastoinkäymisiä. MUR!

Ei ole mitään raportoitavaa, ei mitään kommentoitavaa. Muidenkaan blogeja en ole lukenut, kun tympii niin koko touhu taas. Mutta herkuttomuutta on jatkunut jo 36 päivää, ja se on hyvin se! Meinasin kyllä yksi päivä että auttaiskohan suklaa v*tutukseen, mutta jätin selvittämättä. Ja toisena päivänä mietin, että onko täytetyt välipalakeksit herkkua, ja päädyin siihen, että on, ja tuuppasin saamani paketin lapsille kaappiin.

Ai mitä jäbä duunaa?

No ihan samaa kuin viime viikolla, lue sieltä. Samat ruuat, jumpat, duunit ja kotiaskareet. Ei niinku mitään uutta. Tai olin mä tänään töissä, vaikka oli lauantai.Herkuttomuutta on nyt jatkunut kuukauden päivät, hyvä minä!

Uudet ruokasuositukset

Kuva: Valtion ravitsemusneuvottelukunta

Kuva: Valtion ravitsemusneuvottelukunta

• Vähemmän punaista lihaa, enemmän vaaleaa lihaa
• Liha mahdollisimman vähärasvaisena
• Enemmän kalaa
• Enemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä
• Vähemmän lisättyä sokeria 
• Vähemmän vähäkuituisia elintarvikkeita
• Vähemmän suolaa
• Lisää D-vitamiinia, seleeniä (liha, maito, täysjyvä) ja folaattia 
• Kiinnitä huomiota myös ruoankulutuksen ja -tuotannon ympäristövaikutuksiin

Tarkemmin tänään julkaistuista uusista suosituksista Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivuilta.

Ilo!

Eilen aamulla kävin vaa'alla, ja olihan se paino tippunut! -1,2 kg viime viikon maanantaista. Iloa tuotti myös uusi oma ennätyspaino (heh, enkös mä koita eroon enkä kerätä) crossfitissä.

Kyllä tämä tästä :-)

Aamulla kävin täydentämässä työlounas- ja välipalavarastoa, ja huomasin pyöritteleväni jogurttipurkkeja. Teki kai mieli makeata, kun niitä haikailin. Tulin kuitenkin kiltisti töihin ja rätväsin pussipuuron, raejuuston ja mehukeiton sekaisin ja napaan.

Lounaspulma

Minulla on huomenna lounaspulma. Aikaa lounaan nauttimiseen on 15 min ajomatka toimistolta tapahtumapaikalle. Myös välipalaksi pitäisi keksiä jotain, sillä tarjolla ei ole mitään kunnollista ruokaa. Mitkään lämmitettävät tai haarukkaruoat ei siis tule kyseeseen. En tietenkään tajunnut tätä ennen kuin nyt illalla, kun en enää pääse käymään kaupassa. Onneksi rahkaa on aina kaapissa, ja siitä se ajatus sitten lähti. Tein purkkiruokaeväät.

Tehosekoittimeen kaksi banaania, purkki rahkaa, appelsiinimehua ja sur-rur. Juokseva smoothie blenderiin ja jääkaappiin. Toiseen purkkiin manteleita ja rusinoita, kolmanteen viinirypäleitä. Kyllä näillä päivän pärjää, kun aamulla voin syödä kunnon puuron kotona (ne töissä syötävät annospussipuurot ei ole ihan sitä mitä elämältä toivon). Talvessa on se hyvä puoli, että ruoat säilyvät kylmässä autossa.

Nyt kun vielä muistaisin ottaa purkit aamulla mukaan...

Niisk!

Kun nenä valuu nuhasta jo ihan syödessä, niin on vissiin paras jättää treenit väliin. Olisi ollut vielä ihan kiva jumppa, mutta ehkä parempi näin. Eilen kävi HIIT-treenissä, ja se ei kyllä oikein lähtenyt kulkemaan, hengästyin kovasti ja lihaksista ei löytynyt paukkuja. Plääh. Tulis sitte ja menis kanssa.

Herkuttomuus sujuu hyvin ja helposti, sitä on takana kolme viikkoa. Ei tunnu missään. Eilen lapsilla oli herkkupäivä: muutama irtokarkki, minipussit sipesejä ja leffa. Noista eväistä jäi heille tällekin illalle vielä syötävää - voi kunpa pystyisin opettamaan heille mitä kohtuus on herkkujen kanssa! Itse söin vihannesdippiä, tykkään tosi paljon dipistä joten ei haittaa vaikka ei sipsejä syökään. Ihmeellistä, että ei tee mieli. Viime vuonna tähän aikaan näin unia että söin herkkuja - ehkä jotain edistystä on siis kuitenkin tapahtunut? Tai mahdollista tapahtua?

Tee!

Työkaveri tarjosi minulle uutta teemakua, ja ai että miten se onkin hyvää! Tässä vinkki teille muillekin teenystäville, Clipperin sitruuna-inkivääri.

Honeymoon is over?

Reilu kaksi viikkoa reipasta mieltä on kulunut, ja alkaa tutusti tuntua siltä, että kuherruskuukausi on ohi ja nyt on se kohta, jossa motivaatio on ennenkin hiipunut. Paino jumittaa. Miksi, miksi, MIKSI mun piti tänäkin aamuna käydä se toteamassa vaa'alla että +100g eiliseen, viikossa on tullut +700g takaisin päin? Tyhmä minä!

Olisinkin edes sössinyt syömisiä, mutta ne on kunnossa, 1400-1600 kcal päivässä, eikä edelleenkään yhtään herkkuja. Liikuntaa en aio lisätä, pakko on pitää vapaapäiviä siitä tai menee överisuorittamiseksi.

Koitan valaa täällä itseeni uskoa, että fysiikan lakien mukaan painon on PAKKO lähteä laskuun.

Töi töi

Arki palasi ja työt alkoi. Eniten kaipasin kirkasvalolamppua, se saa nyt taas paistaa koko päivän pöydänkulmalla. Kotona oli helppo syödä juuri sitä mitä suunnitteli, mutta täällä töissä se ei olekaan niin yksinkertaista, ellei tuo omia eväitä. Niinpä kävin aamulla hakemassa pikapuuroa, raejuustoa, mehukeittoa ja lounaaksi pinaattikeittoa. Herkkuja täällä on tarjolla joka päivä, ja on helppo olla kun ei tarvitse ottaa. Ja palaverien jälkeen lokkiparvet pölähtää neukkareihin ja tuo lisää herkkuja työhuoneeseen. "Ei kiitos." Nyt ei sitten enää kerkiäkään joka päivä jumppailemaan, mutta koitan käydä joka toinen päivä ja sitten viikonloppuisin.

Paino sahaa eikä nyt jostain syystä laske, mutta kai se ennen pitkää tajuaa antaa periksi. Toisaalta, mitä jos mä vaan lopetan joka-aamuisen itseni punnitsemisen?

Roller derby

Kuva: MTV

Pääsin eilen testaamaan roller derbyä, ja ihan melkein samalla lailla viiletin kuin mimmit siinä MTV:n mainoksessa! NO EN OIKEESTI. Vitsi että jännitti, melkein pelotti :-D Olin kuin bambi liukkaalla jäällä. Mutta en kaatunut kertaakaan! Oli helpompi olla liikkeessä kuin paikallaan. Kovin kovaa en uskaltanut mennä, varsinkin kun paikalla oli muitakin yhtä huteria ensikertalaisia. Tässä voisi olla mulle uusi laji, jos joskus kaipaan uusia haasteita.

Nakkikeittoa raejuustolla

Mulla oli eilen kaveri kylässä, ja keittelin meille nakkikeiton lounaaksi. Pyysin anteeksi, että sössään omalle lautaselleni raejuustoa joukkoon, koska syötävä se on kuitenkin. Häntä ei onneksi haitannut - sekaisinhan ne menee vatsassa kuitenkin :-)

Eilen oli tosi kiva päivä muutenkin. Aamulla crossfitissä hyvä treeni, yksinkertaisia juttuja yksinkertaisille ihmisille ;-) Toisaalta kroppa jumitti, kun edellinen päivä oli lepo - tasainen jumi olisi helpompi, mutta tiedä sitten miten sellainen kehittää. Kävin lasten kanssa ratsastustunnilla, ja onpa kiva kun ovat innostuneet siitä. Ja mulla oli synttärit! Illalla herkuttelin sushilla ja samppanjalla. Tänään sitten taas normisapuskat, sitä nakkikeittoa - raejuustolla tietty.

Pois kottoo

Kävin tänään hakemassa lapset vähän aiemmin ja suuntasimme kaupoille ja uimaan. Välipalat koukkasin kaupan kautta, sillä olen jo oppinut, että kahviloissa ei ole kovin terveellisiä välipaloja. Lapsetkin monesti haluaisivat pullan tai munkin kun sen vitriinissä näkevät. Ostettiin banaaneja, miniporkkanoita, karjalanpiirakoita ja pillimehut - mä muuten ostan lapsille aina täysmehua kun sitä on saatavilla, sitä värjättyä sokeriesanssivettä en joisi itsekään. Mulle kaksi banaania ja vettä.

Kahviloissa on yleensä vain yksi ruisleipävaihtoehto tarjolla, monesti kalainen. Vaaleissa sämpylöissä on sitten enemmän valinnanvaraa. Joskus kysyn olisiko mahdollista saada ruisleivästä, mutta useimmiten tyydyn valmiiseen kun en jaksa odottaa - ja jossain ABC:llä on ihan turha kysellä mitään vartavasten tehtyä, sillä kaikki tulee valmiiksi pakattuna jostain - kuinkakohan kauan ovat muovikääreissä muhineetkaan :-Z

Yksi positiivisesti ruokatarjonnallaan yllättänyt paikka on lasten sisäleikkipuisto Hoplop. Siellä on kunnollisia välipaloja ja ruoka-annoksia, ja ranskanperunoita pitää tilata erikseen - yleensähän kaikki lasten annokset on ranskalaiset + lihapullat tai nakit ja kaksi viipaletta kurkkua (se ABC taas...). Ravintoloiden lastenlistat ovat monesti niin ala-arvoisia, että tilaamme suosiolla aikuisten listalta junioreille murkinaa. Haluan opettaa, että ravintolasta saa muutakin kuin ranskanperunoita.

Kiitos crossfit ja podcast-vinkki

Musta tuntuu, että lievästä ylipainosta (hyi mikä sana!) huolimatta olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. Kiitos crossfit! Lihasmassaa on enemmän kuin koskaan, kun saan rasvan pois niin ne voi jopa näkyä :-p Eilen kaveri sanoi, että mun vartalo on muuttunut, olen kiinteytynyt käsistä ja jaloista. Ja mies sanoi, että ryhti on parempi kuin ennen. Teen kehonhuoltotreenejä enemmän kuin ennen. Eikö siinä ole jo muutama hyvä syy?! Kyllä antaa intoa tuollaiset kommentit :-)

Olen treenannut crossfitiä kaksi ja puoli vuotta, ja viimeisen puolen vuoden aikana painonnostotulokset on parantuneet aika vauhdilla. Massa on toki voimaa, mutta myös tekniikka on parantunut aiemmasta, ja laitan rohkeammin painoja tankoon. Ensimmäiset leuanvedot on jo aika lähellä, ja teen punnerrukset polvet irti maasta. Tuplahypyt lähtivät sujumaan. Parasta crossfitissä on se, että jokaisella tunnilla on asiantunteva valmentaja paikalla, jolta voi kysyä vinkkejä.

Ja sitten se linkkivinkki: Lepopäivä-podcast tavoitteellisesta harjoittelusta kiinnostuneille. Check it out www.lepopaiva.com

Karjalanpiirakat huutelee

Kuva: YLE

Mikähän siinä on, että pystyn ihan helposti olemaan ilman leipää (no mitä nyt vähän jälkiuunipaloja tekee mieli), mutta kun lapsille on karjalanpiirakoita vaikka näin iltapalaksi, niin johan alkaa seireenien kutsu!

Katoitteko YLEn uutta Siskonpeti-sarjaa? Se oli tehty aika osuvasti naisnäkökulmasta. Kuten nyt tämäkin kakku, joka huutaa jääkaapista (kohdasta 3:20) http://areena.yle.fi/tv/2096951

Tänään oli lepopäivä crossfitistä, mutta kävin aamutuimaan kävelemässä 40 minuuttia. Heräsin kunnolla ja päivä lähti hyvin käyntiin :-) Muutenkin päivä on sujunut hyvin, ruokailut on olleet suunnitellun mukaiset huolimatta karjalanpiirakan kutsuhuudosta.

Snadisti sadisti

Meillä on miehen kanssa veto vetämässä siitä, kumpi tiputtaa suhteessa enemmän BMI-lukua heinäkuun alkuun mennessä eli puolessa vuodessa. Jostain kumman syystä mun miehen paino tipahtaa tosi helposti aina kun se vaan haluaa tehdä asialle jotain, tyyliin syö kerran viikossa lounaaksi salaatin ja hups - kolme kiloa tippui. Nyt kun mä syön kohtuullisen kokoisia annoksia, paljon kasviksia ja tarpeeksi proteiinia ja liikun paljon, niin huomaan pienen pirun olkapäälläni nauravan hiljaa korvaan, kun mies ei ole ihan vielä aloittanut tosissaan omaa projektiaan. Ja siitäkös tää sadisti saa lisää virtaa! Kjäh kjäh!

200% tavoitteesta

Kahdeksan liikuntakertaa viikossa, ei huono! Ja siellä on sentään yksi lepopäiväkin mukana.
Kolme kertaa crossfitiä
Kolme kertaa kävelyä
Kaksi kertaa mobbausta eli liikkuvuusharjoittelua

Se on 200% Heiaheiaan asettamastani viikkotavoitteesta, joka on siis neljä kertaa viikossa. Mua motivoi kauheesti kaikki tällaiset seurannat :-)

Viikkovilli jatkuu vaan. Lomalla tuntuu, että elää koko ajan perjantaita, mutta nyt taitaa olla sunnuntai. Ihan hyvä sekin, varsinkin kun huomennakaan ei vielä tarvitse mennä töihin :-)

Nytkähdys

Alaspäin :-D 0,5 kg sahattu alaspäin, wohoo! Treenit maistuu, ruoka maistuu, herkuista olen pysynyt erossa helposti ja fiilis on HUIPPU!

Jos mä en pääsis liikkumaan, mulla menisi varmaan mielenterveys. Jo viikon flunssan aikana tuntuu siltä, että taivas tippuu niskaan ja kaikki on paskaa. Tämä on yksi syy, miksi olen varmistelija ja otan ihan iisisti treeneissä, teen sellaisilla painoilla jotka tunnen hallitsevani. Silti tai ehkä etenkin siksi jokainen PR-tulos ilahduttaa. Tällä hetkellä liikunta on tärkeä osa elämää, pyrin vähintään neljään treeniin viikossa. En voi käsittää, miten olen joskus voinut olla liikkumatta säännöllisesti O_o

Pitkät kädet

Mulla on pitkät kädet. Jouduin monesti ostamaan paidat kokoa isompana (M->L) jotta hihat oli tarpeeksi pitkät. 3/4-hihat on mulla vähän hassun näköisiä.

Vaikka kädet on pitkät, niin niin pitkät ne ei onneksi ole, että ylettyisin keittiöstä olohuoneeseen. Siellä syödään sipsejä.

Maistuis varmaan sullekin

Mun lounas :-) Kanafile poseeraa etualalla ja näyttää valtavalta :-p No oli se ihan kunnollisen kokoinen. Maissit ei mahtuneet edes lautaselle! Kasviksia 450 g, kanaa 110 g (paistettuna, arvioin että 150 kg raakapaino ja laitoin sen Kiloklubiin), 100 g raejuustoa = 450 kcal. Ja hyvää oli!

Onnea on muuten koira, jolle voi syöttää lasten jämät! Ei tule syötyä ensin omaa annosta ja sitten lapsilta jääneitä. Ruokaahan ei saa heittää roskiin... mutta ei sitä kaikkea kannata itsekään syödä.

Aamulla puuroa, raejuustoa ja mustikoita, lounaaksi tuo, välipalaksi banaani, päivällisellä on hiilareitten vuoro eli lihamakaronilaatikkoa (onnekseni en suostu syömään kuin naudan paistijauhelihaa) ja raejuustoa, iltapalaksi rahkaa ja mansikoita.

Tästä tulee hyvä vuosi!

Mä otin eilen uudenvuodenviettoon mukaan purkin rahkaa ja mustikoita, ja söin ne pohjille. Tarjolla oli tapaksia ja itse sai koota pizzansa, joten rahkan jälkeen oli helppo tehdä järkeviä valintoja, otin salaattia ja vähän juustoa ja patonkia. Sipsit, pähkinät ja muut naposteltavat jätin väliin, nehän on niitä herkkuja mitä ilman aion nyt jonkun aikaa olla. Muutaman siiderin join, ja kuohuviinistähän mä en kieltäydy koskaan, sitä oli aamupalallakin :-)

Päätin, että tämän ikäisenä voin ja kehtaan syödä just sitä mitä haluan paikasta ja seurasta riippumatta. Jos tarvii syödä rahkaa välipalaksi niin minähän syön, ihan sama mitä muut siitä tuumaa. Jos en halua pullaa niin en ota. Alkoholia käytän aika vähän, yleensä työperäisissä hipoissa en ollenkaan, ja sitä mun ei onneksi tarvitse enää nykyisin perustella.