Tropiikki

Kesällä ei voi olla liian kuuma! Aina on vaan ihanan lämmin :-) Mutta tuo kosteus onkin sitten toinen juttu, se ei ole niin ihanaa. Eilen illalla treeneissä sai hien päälle ihan vaan seisoskelemassa. Ja kunnon hien kun teki. Vatsalihaksia teen ihan liian harvoin, siis erikseen - kyllähän niitä tulee siinä sivussa harjoiteltua, mutta välillä on kiva kun saa ne oikein kunnolla tuntumaan. Lankut tuntuu kyllä enemmän kuin sata vatsaa, huh.

Nyt ole pikkuisella reissulla tämän ja huomisen päivän ja treeneihin en pääse, enkä oikein muutenkaan liikkumaan. Herkuttomuus sujuu ihan helposti, mutta MIKSI IHMEESSÄ MÄ EN PYSTYNYT SIIHEN KUUKAUSI SITTEN? Turvotukset on lähtenee hyvin liikkeelle, ja vaaka näyttäää joka aamu pikkuisen vähemmän kun edellisenä (jep, käyn taas joka aamu vaa'alla....). Kiloklubi ennustaa, että 65 kiloon olisi mahdollista päästä 23 viikossa. Tuo 65 on ultimate-tavoite (johon en oikeasti usko ennen kuin näen), mutta 67 on realistinen tavoite. Sen pystyisi laskennallisesti saavuttamaan vuoden loppuun mennessä. IIK!

Helppo arki

Elämä tuntuu helpolta, kun päivissä on joku aikataulu. Töissä 8-16. Aamulla ennen töitä salille tai sitten töiden jälkeen treeneihin. Ruokailut sujuvat ihan sen mukaan, mitä ottaa evääksi: kun muuta ei ole tarjolla, tulee syötyä suunnitellusti. Ruokailurytmi on myös tasainen. Helppoa elämää!

Olen jättänyt herkut pois ja alkanut taas kirjaamaan syömiset Kiloklubiin, joka ikisen murusen. Pyrin pitämään kalorit 1500:ssa - ongelmana on ennemmin se, että saa täyteen kuin se, että menee yli. Jospa sen olisin oppinut aiemmista yrityksistä, että on syötävä tarpeeksi, jotta paino putoaa. Muuten se jää jumittamaan paikalleen.

Aamu alkoi 45 min kuntopyöräilyllä, leppoisaa tahtia poljin ja luin uutta Crosstraining Magazinea, joka tuli eilen postissa. Voisin kyllä vannoa, että lehden nimi oli Crossfit Magazine kun sen tilasin, hmmm.

Eli hyvillä mielin taas sorvin ääressä :-) Oravanpyörää vastustaen, palaveriruuhka tappaa kaiken luovuuden!

PR

PR = Personal Record :-) Vaikka 5 kg oman ennätyksen parantaminen kuulostaa pieneltä, oli se tänään prosenteissa 14%, mikä onkin jo aika paljon lisää "rautaa tankoon" :-D Tuollaisten onnistumisten jälkeen miettii, että miten koskaan milloinkaan ikinä tulee mieleen, ettei jaksaisi raahautua treeneihin / jumppaan / lenkille. Kyllä siihen voi jäädä koukkuun! Olen tullut rohkeammaksi lisäämään painoja, ihan pikkuhiluja en enää viitsi laittaa vaan viiden kilon välein koitellaan. Olen ymmärtänyt, että mitään pahaa ei tapahdu jos epäonnistun isommalla painolla. Toisaalta vielä on paljon tehtävää sen kanssa, että kun onnistun jonkun tietyn painon kanssa, mielenn valtaa tyytyväisyys, enkä pysty enää sillä kerralla parantamaan.

Kuusi viikkoa olen käynyt treeneissä 5-7 kertaa viikossa, ja kyllä tulokset on parantuneet joka osa-alueella :-) Kiva huomata, että ponnistelut tuottavat tulosta! Ja kun treeneissä käy paljon samat vakikasvot, ovat he tulleet tutummiksi ja tuntuu, että porukka alkaa hitsautua yhteen. KIVAA :-)

Endorfiini-känni

Tiedättekö sen tunteen, kun joku liikuntasuoritus sujuu nappiin? Olet syönyt ja juonut tarpeeksi ennen treeniä, hikoilet kuin pieni sika, mutta ja juuri siksi treenaat hymy korvissa? Jälkeenpäin endorfiinitaso on niin korkealla, että tunnet leijuvasi vielä muutaman tunnin, eikä kierrokset meinaa laskea ollenkaan. Mieli kiittää kroppaa, kun se jaksaa tarjota tuollaisia elämyksiä. Jos haluaa, pystyy.

Mulla oli eilen sellainen tunne. Tehtiin crossfitissä pitkä harjoitus, ja kun kello soi, tuntui että olisin jaksanut vielä vartin tai puoli tuntia ihan helposti. Mieletön tunne!